Laskimosairauksien diagnosointi eli mihin me tarvitsemme ultraäänitutkimusta?

Nykyaikainen laskimolaajentumien kanssa työskentely edellyttää paitsi jalkojen tarkastamista myös ultraäänitutkimusta. Suosittelen ehdottomasti, että ette anna leikata laskimolaajentumianne tai ottaa niihin ruiskeita ilman edeltävää tutkimusta! Parhaassa tapauksessa tutkimuksen tekee sama ihminen, joka myöhemmin antaa hoidon.

Tutkimuksen aikana saamme vastauksen kolmeen kysymykseen:

1. Ovatko syvät laskimot auki?

Yksi vakavimmista sairauksista laskimojärjestelmässä on syvä laskimotukos. Joissakin tapauksissa se on saattanut tulla ilman vakavia oireita, ja laskimolaajentumat kehittyvät myöhemmin. Päältä katsoen tällaiset laskimolaajentumat eivät erotu muista, eikä ihminen itsekään ehkä ole selvillä tilanteesta. Ikävä kyllä tällaisia laskimolaajentumia ei saisi poistaa – hyödyn sijasta tekisimme pikemmin vahinkoa.

2. Läppien puutteellinen toiminta eli refluksi syvien laskimoiden järjestelmässä

Mitä pidemmälle laskimoiden puutteellinen toiminta on edennyt, sitä todennäköisemmin löydetään läppien puutteellista toimintaa myös syvien laskimoiden järjestelmässä. Tämä tarkoittaa, että läpät eivät toimi eivätkä kykene täyttämään verenkiertoon liittyvää tehtäväänsä, jotta veri virtaisi koko ajan yhteen suuntaan. On tärkeää diagnosoida läppien puutteellinen toiminta syvissä laskimoissa ja ottaa huomioon, että uusia laskimolaajentumia voi nopeasti syntyä pintajärjestelmässä.

3. Läppien puutteellinen toiminta eli refluksi laskimoiden pintajärjestelmässä

Olennaisin osa tutkimuksesta, jonka jälkeen päätetään hoidon määrä, koskee sitä, onko kyse ainoastaan näkyvissä olevista laskimolaajentumista vai onko sekin laskimo sairastunut, johon näkyvissä oleva haara yhdistyy. Tämä osa tutkimuksesta on tärkeä pidemmän aikavälin kannalta – niin skleroterapian kuin leikkauksenkin päämääränä on sulkea tai poistaa vain kaikkein sairain osa laskimojärjestelmästä. Muun osan pitää jäädä dynaamisen tarkkailun varaan. Näin sairautta voidaan seurata ja reagoida oikea-aikaisesti mahdolliseen uuteen laskimolaajentumaan. Valitettavasti kyseessä on systeeminen krooninen sairaus, jonka paranemista kukaan meistä ei voi luvata. Niin potilaan kuin lääkärinkin yhteinen päämäärä on säilyttää paitsi kosmeettinen ulkonäkö myös jalan terveys, jotta ei syntyisi ihomuutoksia, jotka aiheuttavat 80 % haavaumista.

Miksi valitsemme tutkimukseksi juuri Doppler-ultraäänen?

Ultraäänitutkimus on käyttökelpoinen ja hyvin siedetty – se ei tee kipeää! Hienointa on, että arvio voidaan tehdä juuri veren virtauksen reaalioloissa. Tämän vuoksi potilasta pyydetään tavallisesti seisomaan eikä makaamaan laskimoiden pintajärjestelmän toimintaa arvioitaessa. Tietokone- ja magneettitomografialla ei ole mitään näitä etuja. Luonnollisesti on kyse tutkimuksesta, joka on hyvin paljon riippuvainen sen tekijästä, ja tämän vuoksi on joskus muualla tehty tutkimus on uusittava. Sanalaskukin sanoo: mittaa kahdesti ja leikkaa vain kerran.